Valmentavaa otetta ja välittämistä muistisairaan ihmisen kohtaamiseen 1


 

Kuulutko sinä työyhteisöön ja teetkö yhteistyötä, jossa jokainen tiimin jäsen ja muut osalliset pääsevät osallistumaan hoidon suunnitteluun? Tiedätte, että asioihin ei ole valmiita vastauksia, ja siksi jokainen osallistuu pohdintaan, miten joku haasteellinen tilanne hoidossa voitaisiin ratkaista. Puhutte siitä, miten yhteys ihmiseen syntyy, kun on hankala hetki. Etsitte ja jaatte toimivia keinoja.

 

Me ihmiset sorrumme usein huolten ja negatiivisten ajatusten vietäviksi tai liian nopeisiin johtopäätöksiin. Huolipuhe ja ajattelu synnyttävät helposti pessimismiä ja pelkoa ja näin kuormittaa vielä ennestäänkin hankalassa tilanteessa.

 

Muistisairaan ihmisen kanssa jokainen voi löytää omia toimivia vuorovaikutuksen keinoja ja ratkaisuja – onnistumisia, helmihetkiä. Siksi kokemusten vaihto toimivista asioista on kaikkien etu ja keino lisätä ihmisen elämänlaatua sekä työn mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Joskus hyvien hetkien -päiväkirja voi toimia. Kun työyhteisö kirjasi viikon ajan asiakkaan hyviä hetkiä ja onnistuneita kohtaamisia, sai tiimi uusia näkökulmia myös hankaliksi koettuihin hetkiin.

 

Sitoutuneessa ja hyväksi koetussa yhteistyössä on yhdessä pysähdytty pohtimaan, millainen on hoidossa oleva ihminen “sairauden takana”. Kohtaaminen ja tutustuminen jäävät toisinaan arjen työn jalkoihin, kun huomiota vie moni muu – milloin kipulääkitys, milloin haavat tai huono ruokahalu. Ei tulla miettineeksi, mitä kyseiselle ihmiselle kuuluu. Kun tutustuu tarkemmin muistisairaaseen ihmisenä, voi olla yllätys kuinka paljon helpompaa ja antoisampaa hänen kohtaamisensa ja hoitamisensa voi ollakaan.

 

Kun työssä on mielekkyyttä ja merkitystä, siihen on helpompi sitoutua. Ja toisinpäin: kun sitoutuu tiettyyn laatuun ja yhteisesti sovittuihin asioihin, se tuottaa työhön, kohtaamisiin iloa ja hyvinvointia.

 

Vuorovaikutusta ja elämänlaatua tukevia työkaluja

 

Ihmislähtöisyyden merkitys tunnistetaan, mutta keinot arjessa voivat olla hukassa. Millaisia konkreettisia tekoja voi tehdä ja tarvita?

 

Kuulemme usein, kuinka valmennusprosessin myötä oppii ymmärtämään enemmän muistisairauksien erityispiirteitä ja muokkaamaan omaa käyttäytymistä. Tämä säteilee ympärille. Työkavereiden kanssa päästään puhumaan esimerkiksi toimintaa ohjaavista uskomuksista ja asenteista. Millaiset tulkinnat – ja arvot – ohjaavat työtämme? Miten ne näkyvät arjessa? Minkä haluamme näkyvän, mitä voimme vahvistaa?

 

Olen opetellut kohtaamaan asukkaita enemmän ihmisenä, pyrkinyt kuuntelemaan enemmän heitä ja oppimaan heiltä. Uskon, että ammatillisuuteni on kasvanut koulutuksen ja tehtävien myötä. En ole enää ollut niin ahdistunut vaikeissa tilanteissa, sillä olen saanut työkaluja tilanteiden eteenpäin viemiseen.”

 

Vuorovaikutusta ja elämänlaatua parantavia työkaluja voi omaksua ratkaisu- ja voimavaralähtöisyydestä ja valmentavasta työtavasta, myönteisten tunteiden ja vahvuuksien terveysvaikutusten ymmärtämisestä sekä tietoisen hyväksyvän läsnäolon ja myötätunnon taidoista. Näkökulmat rikastuttavat ja tarjoavat muistityöhön konkreettisia keinoja sekä tukevat gerontologisen tiedon käytäntöön viemisessä. Ratkaisukeskeisessä hengessä voi edetä pienin askelin: pienet muutokset ja huomioinnit saavat aikaan paljon elämänlaatua kohentavia asioita. Kun muistisairaan ihmisen kanssa sujuu paremmin, mitä silloin on tapahtunut tai tehty?

 

Monesti käytökselle ja oireelle löytyy ymmärrystä kun ihmisen elämänkulkuun, toiveisiin ja tarpeisiin perehdytään paremmin. Kohtaamisen hetkiin ja vuorovaikutukseen tulee tuntemisen myötä jo luonnostaan myötätuntoa. Myötätuntotaitoja voi ja kannattaa myös opetella tietoisesti. Myötätunto tuo helpotusta kohdata vaikeat tilanteet ja tunteet, ymmärtää niitä paremmin. Ja mikä tärkeää, huolenpitoa tulee suoda myös itselleen rankoissa tilanteissa ja kuormittavassa työssä. Mitkä ovat sinun omia keinojasi?

 

Leena Rasanen ja Mari Juote


Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajatus aiheesta “Valmentavaa otetta ja välittämistä muistisairaan ihmisen kohtaamiseen